Teknologia valtaa niin koulutuksen kuin oppimisen laajemminkin

Oppimista tukevien teknologisten työkalujen ja apuvälineiden tarjonta on viime vuosikymmeninä kasvanut räjähdysmäisesti eikä näkyvissä ole tarjonnan kasvun hiipumista, päinvastoin. Opiskelijoilla, vanhemmilla, opettajilla ja koulutuksen järjestäjillä on vastaisuudessa yhä enemmän mitä erilaisimpia vaihtoehtoja mistä valita. Siksi kuulukin kysyä, mikä on missäkin tilanteessa kaikkein paras vaihtoehto.

Tähän tärkeään kysymykseen vastaaminen ei ole helppoa. Myöskään tutkimus ei anna selkeitä vastauksia edes yleisellä tasolla. Sen sijaan nykyisen tutkimustiedon pohjalta voidaan tunnistaa eri asetelmissa ainakin tietynlaisia ohjenuoria samoin kuin myös riskejä.

Teknologisten laitteiden käytön mahdollistaminen

Se, että pelkästään annetaan opiskelijoille mahdollisuus hyödyntää teknologisia työkaluja näyttää eri oppimisympäristöissä johtavan hyvinkin erilaisiin tuloksiin. Niinpä esimerkiksi kokeiluissa, joissa oppilaille annettiin käyttöön tietokoneita, oppilaiden kyky käyttää tietokonetta kylläkin parani mutta vaikutukset oppimistuloksiin jäivät vaatimattomaksi. Tietokoneiden ja internetyhteyden laajaa levikkiä kouluissa voidaan siis tavallaan pitää oppimistuloksien parantamisen kannalta välttämättömänä mutta ei läheskään riittävänä toimenpiteenä.

Tietokonetuettu oppiminen

Tietokonetuettu oppiminen ei perustu mihinkään teknologiseen yleislaitteistoon vaan sen taustalla on aina tietokoneohjelma, jota on kehitetty tiettyjen taitojen kehittämistä varten. Tällaisten ohjelmien käyttö opetuksessa tuntuu tarjoavan monelle oppilaalle ja opiskelijalle tehokkaan oppimisen apuvälineen. Erityisen hyödyllistä tietokonetuettu oppiminen näyttää olevan matematiikan opetuksessa. Tulos saattaa kuitenkin selittyä ainakin osittain myös sillä, että tutkimukset ovat toistaiseksi keskittyneet juuri matematiikkaan jolloin muiden oppiaineiden osalta pitkälti puuttuu vastaavantyyppistä arviointitietoa. Toisaalta tänä päivänä on tällä rintamalla nähtävissä nopeaa muutosta myös monen muun oppiaineen, kuten luonnontieteiden, äidinkielen ja vieraiden kielten opetuksessa: matematiikan opetuksessa saatuja hyviä kokemuksia halutaan hyödyntää myös muualla.

Tietokonetuettua oppimista voidaan kuitenkin järjestää monella tavalla, ja sopivia ohjelmia kehittäviä yrityksiä on jo sadoittain. Yllä esille nostetut myönteiset tulokset erityisesti matematiikan suhteen perustuvat sellaiseen oppimiseen, joka jollain tapaa jatkuvasti sopeutuu oppilaan omaan oppimisprosessiin.

Teknologia-avusteiset käyttäytymisinterventiot

Käyttäytymisinterventioissa pääpaino on oppilaiden ja opiskelijoiden ja joissakin tapauksissa myös heidän vanhempiensa käyttäytymisen muuttamisessa tavalla, jonka ajatellaan kannustavan nuorta nykyistä parempiin koulutussaavutuksiin. Tutkimuksista tiedetään, että yksi tehokkaimmista tavoista parantaa nuoren oppimistuloksia on se, että vanhemmat saadaan osallistumaan aktiivisesti lapsensa oppimiseen. Toisaalta tutkimukset kertovat myös sen, että hyötyihin nähden monet vanhemmat käyttävät tällaisiin aktiviteetteihin yllättävänkin vähän aikaa. Tämä koskee erityisesti vähäosaisia kotitalouksia, mikä on puolestaan omiaan kasvattamaan nuorten koulutussaavutuksissa esiintyviä eroja.

Teknologia-avusteisten käyttäytymisinterventioiden tavoitteena on lisätä vanhempien usein hyvinkin erilaista osallistumista lapsensa koulunkäyntiin. Tutkimustuloksien mukaan tällaiset interventiot saattavat vaikuttaa myönteisesti monentyyppisiin koulutussaavutuksiin ja vieläpä hyvin pienellä kustannuksella. Kyse voi olla esimerkiksi laajasti suunnatusta tekstiviestikampanjasta. Toisaalta positiivisten vaikutusten on yleensä arvioitu jäävän varsin vaatimattomiksi. Tietokonetuettuun oppimiseen verrattuna teknologia-avusteisia interventioita pidetään vaikutukseltaan tehottomampana vaihtoehtona.

Verkko-opinnot

Verkko-opintojen suosio on kasvanut melkoisesti viime vuosikymmenen aikana, mutta niiden tehokkuudesta tiedetään edelleen varsin vähän. Sen verran voidaan nykytietämyksen pohjalta kuitenkin päätellä, että pelkästään verkko-opintoihin nojautuvien opiskelijoiden oppimistulokset ovat kaikista heikoimmat. Monimuoto-opetukseen osallistuvat näyttävät sitä vastoin pärjäävän yhtä hyvin kuin läsnäoloa vaativan kurssin käyvät. Kustannustehokkain muoto näyttäisi siksi olevan etäopintojen ja läsnäoloa vaativan opetuksen yhdistelmä.

Vahva tasa-arvon näkökulma

Oppimisen tehostamisen lisäksi teknologian roolin kasvuun liittyy niin ikään vahva tasa-arvon näkökulma, joka esiintyy monin eri tavoin. Niinpä sama korkeatasoinen opetusmateriaali voi olla kaikkien käytössä riippumatta siitä, toimiiko koulutuksen järjestäjä kaupungissa vai syrjäisellä maaseudulla. Verkko-opintoja tarjoavat koulutusinstituutiot antavat puolestaan mahdollisuuden suorittaa tutkinnon monelle sellaiselle, joilla ei ole työn, perheen, vajaakuntoisuuden tai muun esteen takia mahdollisuutta osallistua perinteiseen korkeakouluopetukseen. Toisaalta lasten ja nuorten digitaidoissa esiintyy suuria eroja teknologisten laitteiden nopeasta leviämisestä huolimatta (ks. esim. Meri-Tuulia Kaarakaisen blogi).

Runsaudenpulan ongelma kasvaa

Ehkä suurin haaste on se, että uusien teknologia- ja interventiomallien virta markkinoille on niin valtavan suuri. Ehdotettujen ratkaisujen jatkuva arviointi on mahdoton tehtävä. Tiedetään, että tällaisista malleista on oppimisprosessissa hyötyä mutta vain tiettyjen ehtojen täyttyessä. Sen sijaan sekä tieteellisissä että käytännön piireissä ollaan varsin erimielisiä siitä, mihin malleihin kannattaa ensisijaisesti investoida ja missä tilanteissa. Lisäksi asetelmaa mutkistavat tasa-arvoon liittyvät näkökohdat: se, mitä teknologiaa otetaan opetuksessa käyttöön ja millä tavoin, saattaa edistää tasa-arvoa mutta voi yhtä hyvin kasvattaa epätasa-arvoa. Näin ollen arvioinnin kohteena ei ehkä sittenkään pitäisi olla yksittäiset mallit vaan pikemmin se, mitkä taustalla olevat mekanismit tukevat kaikkein parhaiten lasten ja nuorten oppimista. Näin ajateltuna itse tuote ja teknologia ovat vasta toissijaisia seikkoja.

Konsortion johtaja Rita Asplund

 

Lähde

Escueta, M., V. Quan, A.J. Nickow & P. Oreopoulos. Education Technology: An Evidence-Based Review. NBER Working Paper No. 23744. August 2017. http://www.nber.org/papers/w23744

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *