Taitojen yhteensopimattomuus – ajankohtainen mutta moniulotteinen ilmiö: osa I

Taitojen yhteensopimattomuus (eng. skill mismatch) on termi, jota käytetään hyvinkin erilaisten ilmiöiden kuvaamiseksi, todetaan tuoreessa aiheeseen pureutuvassa kansainvälisessä katsauksessa. Paitsi että taitojen yhteensopimattomuus voi ilmentyä hyvinkin eri tavoin, niin sekä sen taustalla vaikuttavat päätekijät että myös siitä aiheutuvat seuraukset ovat hyvin erilaiset. Yhteensopimattomuuden eri muotojen mittaamisessa on niin ikään merkittäviä eroja. Siksi onkin tärkeää ilmaista selkeästi, millaiseen taitojen yhteensopimattomuuteen eri yhteyksissä viitataan.

Taitojen yhteensopimattomuuden moniulotteisuutta havainnollistaa seuraava yhteenveto, jossa kolme ensimmäistä termiä kuvaavat yksilöiden kohtaamaa tilannetta ja kaksi viimeistä yritysten kokemaa tilaa:

Vertikaalinen yhteensopimattomuus (1)

Tämä taitojen yhteensopimattomuuden muoto mitataan useimmiten yksilön ylikoulutuksella tai yliosaamisella. Tämä on itse asiassa ylivoimaisesti eniten tutkittu taitojen yhteensopimattomuuden muoto. Mitalin toinen puoli eli alikoulutus ja aliosaaminen ovat sitä vastoin olleet yllättävän harvoin tutkimuksen kohteina.

Yli- ja alikoulutuksen mittaamistapoja on kolmenlaisia: subjektiivinen eli työntekijän oma arvio koulutuksestaan suhteessa työssä tarvittavaan koulutukseen; empiirinen lähestymistapa, jolloin työntekijän koulutustaso suhteutetaan ammatissa tai työtehtävässä työskentelevien keskimääräiseen koulutustasoon; sekä eri ammateissa vaadittavaan koulutukseen pohjautuva menetelmä, jolloin työntekijän koulutusta verrataan asiantuntijoiden arvioimaan siinä ammatissa tarvittavaan koulutukseen.

Yliosaamista pidetään yleensä parempana taitojen yhteensopimattomuuden mittarina kuin ylikoulutusta, koska se antaa kattavamman kuvan työntekijän osaamistasosta ja työtehtävän hoitamisessa tarvittavista taidoista. Niin yliosaamisen kuin myös aliosaamisen käyttöä rajoittaa kuitenkin se, että niiden mittaaminen on paljon hankalampaa kuin yli- tai alikoulutuksen mittaaminen. Paitsi että yli- ja aliosaamista pystytään mittaamaan pelkästään kyselyjen avulla, niin myös kysymysten muotoilu ja ymmärrys heijastuvat ratkaisevalla tavalla lopputulokseen.

Horisontaalinen eli koulutusalan mukainen yhteensopimattomuus (2)

Tämän tyyppisessä taitojen yhteensopimattomuudessa arvioidaan siis missä määrin työntekijät ovat koulutustaan vastaamattomalla alalla töissä. Mittarina käytetään useimmiten kyselyllä kerättyä tietoa henkilön omasta käsityksestä tilanteestaan. Harvemmin tutkimuksissa on rakennettu sellaisia yhteensopimattomuuden mittareita, joilla koulutusaloja verrataan ammattinimikkeisiin. Kuten yli- ja alikoulutuksen kohdalla, myös koulutusalan mukainen sijoittuminen rajaa taitojen yhteensopimattomuuden mittaamisen muodolliseen koulutukseen, jolloin muut tietotaitovaatimukset jäävät sivuun.

Osaamisen vanhentuminen (3)

Tämä viittaa tilanteeseen, jossa työntekijän osaaminen vanhentuu. Kyse voi olla fyysisestä vanhentumisesta, jos tietyt käsin tehtävät työvaiheet vaikeutuvat ikääntymisen myötä, tai taloudellisesta vanhentumisesta, jos henkilön osaamista ei enää kysytä teknologisen tai taloudellisen muutoksen takia. Lisäksi osaaminen saattaa kerta kaikkiaan surkastua, jos sitä ei nykyisessä työssä käytetä. Myös tätä taitojen yhteensopimattomuutta arvioidaan tyypillisesti kyselyiden avulla. Osaamisen vanhentumisen mittarina käytetään siksi usein sitä työntekijöiden osuutta, joka arvioi osaamisensa heikentyneen yli ajan.

Osaamisvaje (4)

Tämä yhteensopimattomuuden muoto kuvaa tilannetta, jossa työnantaja kokee, ettei työntekijöillä ole riittävästi osaamista suoriutuakseen hyvin nykyisissä työtehtävissään. Tämä saattaa heijastua yrityksen tuottavuuteen ja sitä kautta myös kilpailukykyyn ja kannattavuuteen. Osaamisvajeen mittaamiseksi työnantajia pyydetään yleensä arvioimaan työntekijöittensä osaamisessa esiintyvien puutteiden laajuutta. Kun samankaltaisia kysymyksiä esitetään työntekijöille, saadaan puolestaan käsitys työntekijöiden aliosaamisen laajuudesta. Siksi alan kirjallisuudessa on aika ajoin esitetty, että osaamisvaje olisi yhtä kuin aliosaaminen. Yleinen näkemys näyttää kuitenkin olevan se, että nämä mittarit ovat vain heikosti korreloituneita.

Osaamispula (5)

Tämä käsite kuvaa puolestaan tilannetta, jossa työnantaja ei onnistu täyttämään avainpaikkoja, koska tarjolla ei ole sopivia osaajia. Tästä voi seurata, että yrityksen toiminta alkaa kärsiä osaamisvajeesta ja siitä aiheutuvista taloudellisista menetyksistä. Näin ollen ei ole yllättävää, että tämän muotoisen taitojen yhteensopimattomuuden mittarina käytetään usein täyttämättömien tai vaikeasti täytettävien työpaikkojen määrää.

Päättäjien kiinnostus vähäistä ja rajoitettua

Kun tässä tietolähteenä käytetyn katsauksen kirjoittajat vertailevat empiirisen tutkimuksen esille nostamia tuloksia siihen, mihin poliittisten päättäjien mielenkiinto on ensisijaisesti kohdistunut, he tekevät seuraavan havainnon. Vaikka ylikoulutuksen ja yliosaamisen niin yksilöille, yrityksille kuin koko yhteiskunnalle aiheutuvista kustannuksista on runsaasti empiiristä tietoa, poliittiset päättäjät kiinnittävät tähän taitojen yhteensopimattomuuden muotoon hyvin vähän huomiota. Siltä osin kuin poliittisessa keskustelussa ylipäänsä pohditaan taitojen yhteensopimattomuutta, mielenkiinto kohdistuu pääsääntöisesti yritysten osaamisvajeeseen ja osaamispulaan eli juuri niihin yhteensopimattomuuden muotoihin, joista meillä on edelleen vähiten tutkimuksellista tietämystä. Samalla unohdetaan liian usein, että moni työnantaja saattaa yliarvioida omaa osaamispulaansa, jos sopivien hakijoiden puute johtuukin palkkatasosta tai työolosuhteista eikä niinkään haettujen osaajien aidosta puuttumisesta.

Konsortion johtaja Rita Asplund

Lähde

McGuinness, S., Pouliakas, K. & Redmond, P. Skills Mismatch: Concepts, Measurement and Policy Approaches.  Journal of Economic Surveys, First Published: 23 January 2018.