Taitojen yhteensopimattomuus – ajankohtainen mutta moniulotteinen ilmiö: osa II

Taitojen yhteensopimattomuutta voidaan lähestyä monelta kannalta. Yleisimmin ilmiötä kuitenkin lähetystään joko yksilöiden tai yritysten suunnasta. Edellisessä taitojen yhteensopimattomuutta käsittelevässä blogissa tarkasteltiin yhteensopimattomuutta kuvaavia termejä sekä niihin liittyviä vaihtoehtoisia mittaustapoja. Tässä pureudutaan siihen, mitä alan empiirinen kirjallisuus oikeasti kertoo taitojen yhteensopimattomuudesta. Tässä blogisarjan toisessa osassa tarkasteltavana on pelkästään ns. vertikaalinen yhteensopimattomuus. Tämä taitojen yhteensopimattomuuden muoto mitataan useimmiten yksilön ylikoulutuksella tai yliosaamisella, selvästi harvemmin yksilön alikoulutuksella tai aliosaamisella.

Kolmesta yleisimmistä mittaamistavoista eniten käytetty on ns. subjektiivinen eli työntekijän oma arvio koulutuksestaan suhteessa työssä tarvittavaan koulutukseen. Toiseksi yleisin mittaamistapa on ns. empiirinen lähestymistapa, jolloin työntekijän koulutustaso suhteutetaan ammatissa tai työtehtävässä työskentelevien keskimääräiseen koulutustasoon. Vähiten on hyödynnetty eri ammateissa vaadittavaan koulutukseen pohjautuvaa menetelmää, jolloin työntekijän koulutusta verrataan asiantuntijoiden arvioimaan siinä ammatissa tarvittavaan koulutukseen.

Kaiken kaikkiaan, alla esitettävät tulokset osoittavat, että taitojen yhteensopimattomuudesta yksilön yli/alikoulutuksella tai yli/aliosaamisella mitattuna tiedetään edelleen suhteellisen vähän ja että vähäiset tiedot ovat usein kovin ristiriitaisia. Mutta joukosta löytyy myös tuloksia, joita voisi kutsua lainalaisuuksiksi (stylized facts). Näitä tulisi pyrkiä harkiten hyödyntämään myös päätöksenteossa. Samoin tulisi muistaa, että koulutus ja osaaminen eivät ole synonyymejä myöskään tässä asetelmassa.

Ylikoulutus

Ylikoulutusta tarkastelevissa tutkimuksissa on ensinnäkin selvitetty ylikoulutuksen esiintyvyyttä. Eri maille saatujen tuloksien vertailu on kuitenkin hankalaa jo sen takia, että tutkimusasetelma vaihtelee tutkimusten välillä. Subjektiivista lähestymistapaa käyttävien tutkimuksien taustalla saattaa olla hyvinkin erilaisia kysymyksiä, joiden avulla selvitetään työntekijöiden omaa arviota koulutuksestaan. Tällöin ylikoulutuksen esiintyvyys jää usein liikaa riippumaan kysymyksestä, johon mittari pohjautuu. Empiirisessä lähestymistavassa esiintyvyyteen vaikuttaa puolestaan paljolti se, miten ylikoulutus loppujen lopuksi määritellään. Myös kohderyhmän rajaamisella saattaa olla merkittävä vaikutus lopputulokseen. Eri ammateissa vaadittavaan koulutukseen pohjautuvien menetelmien antamat tulokset ovat vuorostaan monesti riippuvaisia siitä, kuinka karkea käytetty ammattiluokitus on.

Ylikoulutuksen esiintyvyydessä on suuria eroja maiden välillä. Voidaan olettaa, että osa näistä eroista johtuu yllä esitetyistä seikoista. Tätä käsitystä tukee eritoten se, että maiden välinen järjestys on eri ylikoulutuksen mittareilla hyvinkin erilainen. Myös maakohtaiset tulokset vaihtelevat usein käytetystä menetelmästä riippuen, mikä puolestaan hankaloittaa selkeän kokonaiskuvan muodostamista ylikoulutuksen esiintyvyydestä ko. maassa. Suomi näyttää kuitenkin olevan mielenkiintoinen poikkeus tältä osin: tutkimustuloksia on suhteellisen paljon moneen muuhun maahan verrattuna ja, vielä tärkeämmin, tulokset ovat keskimäärin hyvin samansuuntaiset käytetystä lähestymistavasta riippumatta. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että ylikoulutusta esiintyy Suomessa suhteellisen vähän.

Ylikoulutuksen esiintyvyyden rinnalla on ahkerasti tutkittu ylikoulutuksen vaikutuksia. Erityisen paljon on selvitetty, miten henkilön ylikoulutus heijastuu hänen palkkaansa ja työtyytyväisyyteensä. Palkkavaikutukset kertovat yleensä keskimääräisestä vaikutuksesta ylikoulutettujen palkkatasoon verrattuna saman koulutuksen suorittaneisiin henkilöihin, jotka ovat koulutustaan vastaavassa työssä. Kirjallisuudessa esitettyjen tuloksien pohjalta laskettu keskiarvo viittaa vajaan 14 prosentin palkkahaittaan eli ylikoulutettu henkilö tienaa keskimäärin tämän verran vähemmän. Harvemmin on pyritty selvittämään, vaihteleeko palkkahaitta sen mukaan, missä kohtaa palkka-asteikkoa ylikoulutettu sijaitsee. Tähänastiset tulokset ovat myös varsin ristiriitaisia: jotkut osoittavat, että palkkahaitta on suurempi korkeapalkkaisten keskuudessa, ja toiset sitä vastoin, että palkanmenetys on suurempi, jos on matalapalkkainen ja ylikoulutettu. Lisäksi tulokset osoittavat, että naiset kärsivät keskimäärin enemmän ylikoulutuksestaan palkalla mitattuna kuin miehet.

Työtyytyväisyyden osalta olemassa oleva tietämys viittaa suuntaan ja toiseen: toiset tutkimukset kertovat ylikoulutettujen olevan vähemmän tyytyväisiä työssään, kun taas toiset eivät löydä ylikoulutettujen ja koulutukseltaan samankaltaisten koulutustaan vastaavassa työssä olevien välillä merkittäviä eroja työtyytyväisyydessä. Ehkä ainoa jokseenkin luotettava tulos on se, että ylikoulutetut naiset yleensä kokevat enemmän työtyytymättömyyttä kuin ylikoulutetut miehet. Ylikoulutettujen työtyytyväisyyden lisäämiseksi on puolestaan ehdotettu itsenäisyyden lisäämistä työtehtävien hoitamisessa. Toisaalta ylikoulutusta koskevat tulokset näyttävät viittaavan myös siihen, että sekä yritykset että koko kansantalous hyötyvät ylikoulutetuista työntekijöistä. Syynä pidetään sitä, että ylikoulutetut ovat myös tuottavampia. Kääntäen, alikoulutus on tuottavuudelle huono asia.

Alikoulutus

Alikoulutusta ja sen seurauksia on tarkasteltu huomattavasti vähemmän kuin ylikoulutusta. Usein alikoulutusta on käsitelty sivujuonena ylikoulutusta käsittelevässä tutkimuksessa. Näin ollen on ymmärrettävää, että ylikoulutusta mittaavissa tuloksissa esiintyvä vaihtelu maiden välillä ja myös niiden sisällä toistuu alikoulutusta mittaavissa tuloksissa ja samanlaisista syistä. Myös Suomen osalta on vaikeaa tehdä päätelmiä alikoulutuksen todellisesta esiintyvyydestä, koska alikoulutusta tarkasteltavia tutkimuksia on vähän ja tulokset ovat hyvin erilaisia, toisin kuin ylikoulutuksen kohdalla.

Alikoulutuksen seurauksista tiedetään niin ikään vähän. Lisäksi tarjolla oleva suppea tietämys on hyvin ristiriitaista. Toiset tutkimukset kertovat palkkaedusta, toiset eivät. Yhtä lailla toiset tutkimukset viittaavat siihen, että alikoulutetut ovat tyytyväisempiä, kun taas toiset osoittavat, ettei tällaista ylimääräistä työtyytyväisyyttä esiinny alikoulutettujen keskuudessa.

Yliosaaminen

Vaikka yliosaamista pidetään yleensä parempana taitojen yhteensopimattomuuden mittarina kuin ylikoulutusta, tätä ilmiötä on tutkittu selvästi vähemmän. Syynä lienee se, että yliosaamisen yhteydessä tulisi mitata työntekijän osaamistaso ja työtehtävän hoitamisessa tarvittavat taidot, mikä on tietysti paljon hankalampaa kuin pelkän ylikoulutuksen mittaaminen.

Suuri osa yliosaamisen esiintyvyyttä koskevista tutkimuksista keskittyy Australiaan. Suomen osalta on tunnistettu kaksi yliosaamista mittaavaa tutkimusta. Tämä asetelma tietysti vaikuttaa tuloksien yleistettävyyteen ja erityisesti yliosaamisen esiintyvyyden arvioimiseen Suomessa.

Yleisesti ottaen yliosaamista koskevat tulokset ovat hyvin samansuuntaiset ylikoulutusta koskevien tuloksien kanssa. Niinpä yliosaaminen yleensä johtaa pienempään palkkaan verrattuna tilanteeseen, jossa henkilö olisi osaamistaan vastaavassa työssä. Yliosaamisesta johtuva palkkahaitta on kuitenkin tyypillisesti pienempi kuin ylikoulutuksesta. Yliosaaminen on niin ikään omiaan alentamaan työtyytyväisyyttä.

Edelleen tutkimus näyttäisi viittaavan siihen, että yliosaaminen on usein pysyvämpi tilanne kuin ylikoulutus. Yliosaaminen on myös yleisempää matalasti koulutettujen keskuudessa. Sen sijaan ei ole löydetty selkeää yhteyttä ylikoulutuksen ja yliosaamisen välillä. Tämä tulos korostaa entisestään näiden ilmiöiden erillään pitämisen tärkeyttä.

Aliosaaminen

Aliosaamisen esiintyvyydestä ja seurauksista on hyvin vähän empiiristä tietoa. Tyypillinen tilanne on se, että tietyn maan osalta löytyy enintään kaksi tulosta. Tämä pätee myös Suomen kohdalla. Sen sijaan yliosaamisen empiiristä tutkimusta johtavasta maasta eli Australiasta ei löydy yhtään aliosaamisen esiintyvyyttä osoittavaa tulosta.

Aliosaamista kuvailevien tuloksien pohjalta on haasteellista päätellä mitään varmaa edes ilmiön esiintyvyydestä. Enintään uskaltaa todeta, että aliosaamista tuntuu kaikissa tutkituissa maissa esiintyvän vähemmän kuin yliosaamista. Harvat tutkimukset nostavat lisäksi esille kaksi mielenkiintoista tulosta: aliosaamisella ei näytä olevan selvää vaikutusta palkkoihin ja aliosaamista esiintyy enimmäkseen korkeaa osaamista vaativissa ammateissa.

Konsortion johtaja Rita Asplund

Lähde

McGuinness, S., Pouliakas, K. & Redmond, P. Skills Mismatch: Concepts, Measurement and Policy Approaches.  Journal of Economic Surveys, First Published: 23 January 2018.