Pitkäaikaistyöttömät nuoret: osa I

Dublinissa toimiva Eurofound eli Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö on aivan viime vuosina panostanut merkittävästi sen selvittämiseen, miltä nuorten asema työmarkkinoilla tänä päivänä näyttää. Sarjan aloitti vuonna 2012 julkaistu raportti nuorista neeteistä eli niistä nuorista, jotka eivät ole koulutuksessa eivätkä myöskään työelämässä. Vuonna 2014 seurasi laaja raportti eurooppalaisnuorten siirtymisistä koulusta työelämään. Seuraavana vuonna nuoria tarkasteltiin sosiaalisen inkluusion eli osallisuuden näkökulmasta. Vuonna 2016 palattiin neettien teemaan pääpainon ollessa sen selvittämisessä, mistä syystä nuoret vetäytyvät niin koulutuksen kuin myös työelämän ulkopuolelle. Viime vuoden joulukuussa ilmestynyt raportti keskittyy pitkäaikaistyöttömiin nuoriin ja samalla päättää nuorten työmarkkinatilanteetta analysoivan sarjan.

Nuorten pitkäaikaistyöttömyydestä erilaisia mittareita

Eurofound-raportissa hyödynnetään rinnakkain kahta pitkäaikaistyöttömyyden mittaria. Ensiksi, esitetään lukuja, jotka kertovat pitkäaikaistyöttömyyden asteen. Tämä OECD:n käyttämä indikaattori mittaa, kuinka suuren osuuden kaikista työttömistä pitkäaikaistyöttömät kattavat, eli mittari kuvaa työttömien rakennetta. Toiseksi, Eurostatin käyttämä mittari puolestaan suhteuttaa pitkäaikaistyöttömien määrän taloudellisesti aktiiviseen väestöön. Näin ollen se havainnollistaa, kuinka vakava pitkäaikaistyöttömyyden ongelma on koko työvoiman näkökulmasta katsottuna. Kummankin mittarin osalta pitkäaikaistyöttömäksi luokitellaan ne henkilöt, jotka ovat olleet yli 12 kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä.

Eri mittarit kertovat eri tarinan

Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työvoimaan kuuluvista 15–24-vuotiaista oli Euroopan Unionin alueella korkeimmillaan vuonna 2013, lähes 8 prosenttia. Vuoteen 2016 mennessä osuus oli pienentynyt noin 5,5 prosenttiin tarkoittaen, että noin 1,25 miljoonaa ikäluokkaan kuuluvista nuorista oli ollut yli vuoden ilman työtä. Osuus on jatkuvasti ollut alle 25-vuotiailla suurempi kuin muissa ikäryhmissä.

Jos sen sijaan pitkäaikaistyöttömien määrä suhteutetaan ikäryhmän kaikkiin työttömiin, pitkäaikaistyöttömyys näyttää paljon pienemmältä ongelmalta nuorilla kuin muissa ikäryhmissä. 15–24-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyyden aste oli vuonna 2016 koko EU:n tasolla vajaa 30 prosenttia verrattuna noin 48 prosenttiin 25–49-vuotiaiden ikäryhmässä. Toisin sanoen, alle 25-vuotiaiden työttömyys on paljon todennäköisemmin vanhempia ikäluokkia lyhytkestoisempaa.

Nuorten pitkäaikaistyöttömyydestä välittyy siis varsin erilainen kuva riippuen siitä, mihin pitkäaikaistyöttömien määrä suhteutetaan. Jos jakajana on ikäryhmän työvoimaan kuuluvat, nuorten pitkäaikaistyöttömyyden kuva näyttää paljon synkemmältä. Usein tätä on selitetty sillä, että työvoimaan kuuluvia 15–24-vuotiaita on vähän ja siksi myös pieni määrä (pitkäaikais)työttömiä johtaa helposti suhteellisen suuriin prosenttilukuihin. Tästä syystä onkin ajoittain esitetty, että työvoimaa asiallisempi jakaja olisi alle 25-vuotiaiden kohdalla kaikki ikäryhmään kuuluvat nuoret.

Pohjoismaat erottuvat selkeästi muista EU-maista

EU-maiden väliset erot ovat kummallakin pitkäaikaistyöttömyyden mittarilla huikeat: kun Pohjoismaissa alle 25-vuotiaista työttömistä reippaasti alle kymmenen prosenttia kuuluu pitkäaikaistyöttömien joukkoon, niin vastaava osuus ylittää 50 prosentin asteikon toiseen ääripäähän sijoittuvissa maissa eli Kreikassa ja Espanjassa. Tämä on Pohjoismaissa harjoitetun koulutus- ja työllistämispolitiikan kannalta lohdullinen tulos.

Mutta tulos on mielenkiintoinen myös sen takia, että samanaikaisesti Pohjoismaat ja varsinkin Suomi ja Ruotsi sijoittuvat nuorisotyöttömyyden maavertailuissa varsin huonosti. Julkisessa keskustelussa onkin usein tuotu esille se, että Suomessa nuorten työttömyysaste ylittää sekä EU- että OECD-alueen keskiarvon. Eurofoundin laskelmat tarkentavat tätä kuvaa: suurin osa alle 25-vuotiaiden työttömyydestä on Suomessa lyhytkestoista.

Kieli keskellä suuta

Tämä tulos johtaa luontevasti seuraavaan kysymykseen: miksi alle 25-vuotiaiden suomalaisnuorten keskuudessa esiintyy Eurofoundin esille nostamissa tuloksissa suhteellisen paljon lyhytkestoista työttömyyttä? Jotkut eittämättä vastaisivat, että meillä onnistutaan muita maita paljon paremmin katkaisemaan nuorten työttömyysjaksot jo varhaisessa vaiheessa. Näin saattaa hyvinkin olla.

Toinen olennainen selitys löytyy työttömien määrittelystä. Eurofoundin laskelmat perustuvat haastatteluaineistoon, jossa työttömäksi on luokiteltu kaikki ne henkilöt, joilla ei ole työtä, jotka ovat heti valmiita ottamaan työtä vastaan ja jotka ovat aktiivisesti etsineet työtä neljän viimeisen viikon aikana tai ovat jo löytäneet työpaikan ja aloittavat siinä kolmen kuukauden sisällä. Näin ollen työttömien joukkoon kuuluvat kaikki ne, jotka täyttävät nämä ehdot riippumatta siitä, ovatko he työttömäksi rekisteröityjä työnhakijoita vai esimerkiksi osa-aikatyötä hakevia kokoaikaisia opiskelijoita.

Niinpä Eurofoundin laskelmat muistuttavat kahdesta tärkeästä asiasta nuorisotyöttömyyttä pohdittaessa. Yhtäältä tulee olla tarkkana itse mittarin kanssa: mitä se oikeasti kuvailee? Toiseksi kannattaa tarkistaa miten työttömien ryhmä on laskelmissa määritelty, koska tulokset yleensä vaihtelevat melkoisesti käytetyn määritelmän mukaan.

Konsortion johtaja Rita Asplund

 

Lähde:

Eurofound (2017), Long-term unemployed youth: Characteristics and policy responses, Publications Office of the European Union, Luxembourg.