Pitkäaikaistyöttömät nuoret osa IV: Toimenpiteet ja niiden implementointi

Pitkäaikaistyöttömiä nuoria yhdistää usein erityisesti kaksi piirrettä: tunnustetun tutkinnon puuttuminen sekä vähäinen tai kokonaan puuttuva työkokemus. Näiden lisäksi pitkäaikaistyöttömäksi joutumisen riskiä kasvattavat monesti myös syrjäseudulla tai vähäosaisessa kaupunginosassa asuminen, vajaakuntoisuus sekä maahanmuuttajatausta. Mitä enemmän nuorelle on kasaantunut tämän tyyppisiä haittatekijöitä, sitä vaikeampaa hänen on saada jalkansa työpaikan oven väliin. Ja mitä pienempää nuorisojoukkoa pitkäaikaistyöttömyys koskettaa, sitä suuremmassa määrin pitkäaikaistyöttömät nuoret tuntuvat edustavan juuri tällaisia työelämään vaikeasti sijoittuvia nuoria.

Eri maissa mitä erilaisempia toimenpiteitä

Pitkäaikaistyöttömille nuorille on eri maissa suunnattu mitä erilaisempia toimenpiteitä.  Niitä on myös välillä yritetty luokitella eri tavoin paremman kokonaiskuvan muodostamiseksi. Seuraava luokitus on käytetyistä ryhmittelyistä havainnollistava esimerkki: (i) suoraan pitkäaikaistyöttömille tai huono-osaisille nuorille kohdennetut toimet; (ii) työttömille nuorille yleisemmin kohdennetut toimet, jotka samalla mahdollistavat erityistuen suuntaamisen huono-osaisemmille nuorille; ja (iii) kaikille työttömille yleisesti suunnatut toimet, jotka kuitenkin sallivat erityisryhmien kuten pitkäaikaistyöttömien nuorten tarpeiden huomioon ottamisen.

Useimpia toimenpiteitä yhdistävät tietyt perustekijät

Toimenpiteitä usein yhdistävä tekijä on se, että niissä käydään ensin perusteellisesti läpi nuoren nykyhetken tilanne: selvitetään, millaista osaamista hänellä on, minkälaisesta urasta hän on kiinnostunut ja minkä tyyppisiä tukipalveluita hän tulee polullaan tarvitsemaan. Tämän tiedon pohjalta nuorelle rakennetaan yksilöllinen suunnitelma, johon kirjataan millaisiin palveluihin hänet on tarkoitus ohjata ja missä vaiheessa. Suomessa näitä suunnitelmia kutsutaan yleisesti työllistämissuunnitelmiksi. Erimuotoisen ohjauksen ja valmennuksen lisäksi pitkäaikaistyöttömille nuorille suunnattuihin toimiin liittyy monesti myös koulutusta (joko tutkintoon johtavaa tai sitten ei) sekä erimuotoista työkokemusta kartuttavaa työharjoittelua, mukaan lukien palkkatuettu työllistäminen.

Useille pitkäaikaistyöttömille ja muille huono-osaisille nuorille suunnatuille toimenpiteille on lisäksi ominaista se, että erimuotoisia nuoria tukevia toimintoja on pyritty keräämään saman katon alle. Tällaisesta toimintamallista näyttää olevan paljon kokemusta etenkin Ruotsissa ja Suomessa. Hyvän ja samalla ajankohtaisen mallin tarjoavat eri puolilla Suomea toimivat ns. ohjaamot eli matalan kynnyksen palvelupisteet, jotka tarjoavat nuorille monialaisesti tietoa, neuvontaa, ohjausta ja tukea (http://ohjaamot.fi/).

Vaikka tällaiset toimintatavat eivät sinänsä edusta mitään upouutta, niiden hyödyntämisessä on vuosien varrella tapahtunut selkeää parannusta. Niinpä työvoimatoimistojen ulkopuolelle jääneitä tai jättäytyneitä nuoria pyritään tavoittelemaan uusia kanavia ja tapoja hyödyntäen. Näistä internetin tarjoamat työkalut tarjoavat erinomaisen väylän. Lisäksi on kehitelty yksilöllisen tuen tarjontaa sekä syvennetty yhteistyötä työnantajien kanssa. Kaikki tämä käy ilmi niin Eurofoundin kuin monien muidenkin tahojen laatimista katsauksista eri maiden hyvistä käytänteistä.

Yksi näkökohta jää liian usein puuttumaan: toimen implementointi

Sen sijaan toimen implementoinnin merkitykseen kiinnitetään useimmiten aivan liian vähän tai ei lainkaan huomiota. Tämä koskee käytännön tasoa yhtä lailla kuin arviointitutkimuksista ja hyvistä käytänteistä tehtyjä katsauksia ja yhteenvetoja. Seuraava teksti julkaisusta Asplund ja Koistinen (2014, s. 69-70) toimii tästä yhä hyvänä muistutuksena:

”Kuitenkin juuri implementointivaihe saattaa olla etenkin nuorten kohdalla erityisen kriittinen tekijä toimen onnistumisen kannalta. Toisin sanoen, toimen tuloksellisuus saattaa riippua ratkaisevalla tavalla siitä, miten työvoimavirkailijat onnistuvat innostamaan nuoria suunnittelemaan tulevaisuuttaan ja herättämään nuorten motivaatiota osallistua näitä suunnitelmia ajatellen tarkasti valikoituihin toimenpiteisiin. Mikäli näin on, voidaan periaatteessa jokaisesta aktiivitoimesta kehittää vaikutukseltaan tehokas toimenpide, joskin se vaatisi riittäviä resursseja sekä toimivia käytäntöjä ja välineitä. Itse asiassa olemassa oleva arviointitutkimus antaa tällaisille pohdinnoille vähintään epäsuoraa tukea. Mainittakoon esimerkinomaisesti kaksi seikkaa. Arviointitutkimus viittaa siihen, että huonosti suunnitellut ja nopealla aikataululla toimeenpannut ohjelmat tuottavat yleensä varsin heikkoja tuloksia. Lisäksi arviointitutkimus ei anna nuorten kohdalla tukea oletukselle, että lähestyvä aktiivitoimeen osallistuminen toimisi pelotteena eli saisi asianomaisen henkilön tehostamaan työnetsintäänsä. Nuoret näyttävät pikemmin arvostavan palvelua henkilökohtaisen kontaktin muodossa.”

 

Konsortion johtaja Rita Asplund

Lähteitä

Asplund, R. & Koistinen, P. (2014), Onko työmarkkinoilla tilaa kaikille? Katsaus erityisryhmiin kohdistetun politiikan tuloksiin ja haasteisiin. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Työ ja yrittäjyys 22/2014.

Eurofound (2017), Long-term unemployed youth: Characteristics and policy responses, Publications Office of the European Union, Luxembourg.