Pitkäaikaistyöttömät nuoret osa II: Miksi nuorista tulee pitkäaikaistyöttömiä?

Pitkäaikaistyöttömyyteen johtavien tekijöiden syvä ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää, kun vastatoimia suunnitellaan ja toteutetaan. Joskin jokaisen polku pitkäaikaistyöttömyyteen on enemmän tai vähemmän uniikki siinä mielessä, että se on ani harvoin täsmälleen identtinen jonkun toisen vastaavan polun kanssa, niin yhteisiä, työttömyyden pitkittymiseen vaikuttavia piirteitä silti usein esiintyy. Mutta mitä nämä tekijät ovat ja mitkä niistä ovat muita tärkeämpiä? Yhtä tärkeää: voidaanko olla varmoja siitä, että identifioidut tekijät ovat aidosti vaikuttamassa pitkäaikaistyöttömyyteen vai onko ehkä pikemmin kyse vahvasta riippuvuussuhteesta, jonka taustalla saattaa olla vaikuttamassa analyysissa havaitsematon tekijä?

Tuoreessa nuorten pitkäaikaistyöttömyyttä käsittelevässä raportissaan Dublinissa toimiva Eurofound tarkastelee erikseen mikrotason eli yksilöön liittyvien ja toisaalta makrotason eli maakohtaisten tekijöiden merkitystä. Yleisvaikutelmaksi jää, ettei raportti tältä osin onnistu vastaamaan lukijan odotuksiin. Paitsi että tuloksiin liittyy epävarmuutta, ne myös liikkuvat hyvin yleisellä tasolla eivätkä siksi juuri hyödytä poliittisia päättäjiä.

Miksi toisilla nuorilla on suurempi todennäköisyys päätyä pitkäaikaistyöttömyyteen?

Raportissa esitetyt tulokset eivät tuota yllätyksiä vaan pikemmin vahvistavat sen, minkä tiedämme jo ennestään: heikko koulutustausta on kaikkein vahvimmin yhteydessä nuoren ihmisen riskiin kokea pitkittyvää työttömyyttä ja tämä riski on viime vuosina kasvanut entisestään. Sen sijaan raportissa ei syvennytä siihen, miksi nuori jää heikon koulutuksen varaan, vaan pelkästään listataan kirjallisuudessa esille nostettuja tekijöitä.

Raportoidun analyysin heikko uutuusarvo selittynee pitkälti sillä, että tarkasteltu kohderyhmä on määritelty turhan laajaksi (kaikki 15–29-vuotiaat) ja että laskelmissa käytetyn aineiston (European Labour Force Survey) sisältämä tietomäärä rajaa olennaisella tavalla niitä ominaispiirteitä, jotka on analyysissa voitu ottaa huomioon.  Kun tähän lisää vielä sen, että päätarkasteluun sisällytetään kaikki EU-maat, on tuskin yllättävää, että pitkäaikaistyöttömyysriskin ja huomioitujen yksilötason ominaisuuksien väliset yhteydet ovat usein epämääräisiä eli tilastollisesti ei-merkitseviä. Hämmentävää on puolestaan se, miten esitettyjä tuloksia tulkitaan: yhdessä kohdassa tosin todetaan, ettei tuloksia voi tulkita syy–seuraussuhteiksi, mutta tästä huolimatta tämä on juuri se tapa, millä tuloksia esitetään.

Miksi nuorten pitkäaikaistyöttömyys vaihtelee eri maiden välillä?

Koko kansantalouden tasolla suoritetut analyysit pyrkivät vuorostaan havainnollistamaan, miksi pitkäaikaistyöttömien nuorten osuus ikäryhmän työvoimasta vaihtelee melkoisesti EU-alueen maiden välillä. Minimipalkkojen roolin suhteen tulokset ovat yhtä ristiriitaiset kuin alan kirjallisuudessa tähänkin asti: pitkäaikaistyöttömien nuorten osuuden ja minimipalkkojen välinen yhteys vaihtelee aika lailla mallista riippuen. Siksi päädytään siihen, että riippuvuussuhde on heikko.

Raportoidut tulokset ovat samansuuntaiset aiemman kirjallisuuden kanssa myös muiden keskeisten työmarkkinainstituutioiden osalta. Niinpä pitkäaikaistyöttömien nuorten osuus on tuloksien mukaan negatiivisesti yhteydessä työvoimapoliittisiin toimiin käytettyjen varojen sekä palkkaneuvottelujen koordinaatiotason ja kattavuuden kanssa. Toisin sanoen, mitä suurempi on aktiiviseen työvoimapolitiikkaan käytettyjen varojen bruttokansantuoteosuus työttömyysasteeseen suhteutettuna ja mitä laajempi on palkkaneuvottelujen koordinaatio ja kattavuus, sitä pienempi on nuorten pitkäaikaistyöttömien osuus. Työsuhdeturvalainsäädännölle ei sitä vastoin saada selkeitä tuloksia, minkä todetaan selittyvän sillä, että työsuhdeturva liittyy ennemmin itse työttömyyteen kuin sen kestoon.

Lisäksi tulokset osoittavat, että pitkäaikaistyöttömien nuorten osuus pienenee, kun aikuisväestön työttömyys alenee ja BKT:n kasvu kiihtyy. Eli varsin odotettavissa olevia tuloksia.

Lopuksi tulokset indikoivat, että nuorten pitkäaikaistyöttömyys ei välttämättä kasva vaikka nuorten osuus työikäisestä väestöstä kasvaa. Yhteys on tuloksien mukaan pikemmin päinvastainen. Määrä- ja osa-aikaisten töiden osalta todetaan, että niiden yleistyminen ei näytä auttavan nuoria kiinnittymään työelämään vaan päinvastoin lisää nuorten riskiä valua pitkäaikaistyöttömyyteen. Näin näyttää tapahtuvan etenkin lamavuosina.

Konsortion johtaja Rita Asplund

 

Lähde

Eurofound (2017), Long-term unemployed youth: Characteristics and policy responses, Publications Office of the European Union, Luxembourg. https://www.eurofound.europa.eu/publications/report/2017/long-term-unemployed-youth

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *