Peruskoulun varassa olevien synkkä todellisuus

Pekka Myrskylä valaisee tuoreessa selvityksessään työllisten määrän ja rakenteen kehitystä Suomessa ajanjaksolla 1987–2017. Näkövinkkeleitä on raportissa useita mutta erityisen mielenkiintoista on lukea pelkän perusasteen koulutuksen varassa olevien radikaalisti muuttuneesta tilanteesta kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana. Jos Myrskylän raportin eri osista poimii keskeisimmät peruskoulun varaan jääneiden työmarkkina-asemaa havainnollistavat tulokset, muodostuu suurin piirtein seuraavanlainen peruskuva:

  • Vuoden 1987 jälkeen on kadonnut yli 600 000 työpaikkaa, joihin on riittänyt pelkkä peruskoulutus. Perusasteen työpaikoista on jäljellä enää 30 prosenttia vuoden 1987 tasosta. Kaikkiin työpaikkoihin suhteutettuna niiden osuus on pudonnut 12 prosenttiin.
  • Pelkän perusasteen koulutuksen varassa on edelleen 613 000 työikäistä ihmistä. Heidän työllisyytensä on alentunut 43 prosenttiin, kun perusasteen työpaikkoja on tarjolla enää 262 000.
  • Perusasteen koulutuksen varaan jääneet tulevat viimeisinä työelämään ja lähtevät sieltä ensimmäisinä pois. Heidän työuransa jää siis verrattain lyhyeksi: työvuosia kertyy keskimäärin 20–24, mikä on alle puolet työuran teoreettisesta pituudesta. Työttömyysvuosien yhteismäärä on yleensä vähintään kahdeksan.
  • Perusasteen suorittaneiden työttömyysaste liikkuu 20 prosentin paikkeilla. Ensimmäisenä työttömyysvuotenaan heikosti koulutetuista työttömistä työllistyy vain runsaat kymmenen prosenttia. Kaikkein huonoimmat työllistymisnäkymät on yli 55-vuotiailla pelkän peruskoulun varaan jääneillä. Heille ei juuri ole kysyntää työmarkkinoilla, Myrskylä toteaa.

Tämä synkkä todellisuus muistuttaa eritoten seuraavista asioista:

  • Heikosti koulutetuille sopivien työpaikkojen tarjonta on hiipumassa nopeaa vauhtia. Kehitystä voidaan tuskin pysäyttää tai edes hidastaa puhumattakaan alamäen kääntämisestä kasvavaan suuntaan. Tilanne on paradoksaalinen siinä mielessä, että työllisyysasteen nostamisen potentiaali on kaikkein suurin juuri tässä ryhmässä: 43 prosenttia on hyvin etäällä hallituksen asettamasta 72 prosentin tavoitteesta, joten nostamisen varaa riittää.
  • Perusasteen työpaikkojen häviäminen vie pelkän peruskoulun varassa olevilta niin työllistymisen kuin myös työllisenä pysymisen mahdollisuudet. Heikko kysyntä kielii siitä, että heidän osaamisensa ei kerta kaikkiaan katsota riittävän nykypäivän työmarkkinoilla. Pitäisikö siis nostaa heidän koulutustasoaan niin, että he voivat hakeutua myös keskiasteen työpaikkoihin, kuten Myrskylä ehdottaa? Tosin esteeksi saattaa nousta peruskoulun varaan jääneen motivaatio, peruskunto tai taloudellinen tilanne. Mutta riittävän monimuotoisilla ja monipuolisilla uudelleen- ja jatkokoulutuksen sekä sen rahoittamisen vaihtoehdoilla tämä tie voisi hyvin tarjota varsin kestävän ratkaisun. Parhaimmillaan se olisi kiinteä osa ammattikoulutuksen perusteellista uudistamista.
  • Viimeistään ammattikoulutuksen uudistuksen yhteydessä tulisi huolehtia siitä, että koulutusjärjestelmä vihdoinkin lakkaa tuottamasta perusasteen koulutuksen varaan jääviä nuoria.

Konsortion johtaja Rita Asplund

Lähde

Pekka Myrskylä: Katoavat työpaikat. Työllisten määrän ja rakenteen kehitys Suomessa 1987–2017. SAK 3/2017. https://www.sak.fi/aineistot/julkaisut/mahdollisuuksien-aika/katoavat-tyopaikat-2017-05-17

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *