NEET-nuoret puhuttavat

Ns. NEET-nuorista (NEET = Not in Employment, Education or Training) on viime aikoina käyty varsin vilkasta keskustelua. Myös hallitus käsitteli viime vuoden loppupuolella strategiaistunnossaan ryhmään kuuluvia: heidän lukumääränsä lisääntymistä, syitä joista lisääntyminen johtuu, ja minkä tyyppisiä ongelmia tähän kehitykseen liittyy. Julkisessa keskustelussa on kuitenkin jäänyt monia tärkeitä näkökulmia liian vähälle huomiolle tai kokonaan sivuun.

NEET-nuorten määrästä ja osuudesta erilaisia arvioita

NEET-nuorten määristä ja osuuksista on esitetty hyvin vaihtelevia arvioita. Kaikkein ikävintä on se, että eniten huomiota julkisuudessa ovat saaneet suurimmat ja samalla ainakin osittain harhaanjohtavat osuudet.

NEET-nuori ei ole yhtä kuin syrjäytynyt nuori

NEET-termi on kätevä indikaattori, kun haluaa yhdellä luvulla osoittaa kuinka moni nuori ei ole työssä, tutkintoon johtavassa koulutuksessa eikä myöskään kurssikoulutuksessa. Sen sijaan NEET-nuori ei ole automaattisesti syrjäytynyt tai edes vaarassa syrjäytyä.  Toisaalta puuttuu edelleen tietoa siitä, mitä kokonaan työvoiman ulkopuolella olevat nuoret oikeasti puuhailevat – miksi ja miten pitkään.

Syrjäytymisvaarassa oleva nuori ei ole syrjäytynyt nuori

Julkisessa keskustelussa syrjäytymisvaarassa oleva ja syrjäytynyt esiintyvät usein synonyymeina. Tämä hämmentävä piirre aiheuttaa helposti väärinkäsityksiä ja virheellisiä johtopäätöksiä. Ylipäänsä olisi syytä pohtia syvällisemmin, milloin nuori on syrjäytymisvaarassa ja milloin hänestä tulee syrjäytynyt.

Peruskoulun jälkeiset kokemukset ovat keskeisessä asemassa

Perhetaustan ja peruskoulussa menestymisen on pitkään tiedetty vaikuttavan merkittävällä tavalla nuoren syrjäytymisriskiin. Vähemmän huomiota on kiinnitetty peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen väliseen nivelvaiheeseen, kuten toisen asteen yhteishakuun ja opintojen saavutettavuuteen, sekä siihen, että toisen asteen tutkinto jää monella suorittamatta jatko-opinnoissa jatkamisesta huolimatta. Nuorten peruskoulun jälkeisillä koulu- ja työkokemuksilla on oma merkittävä roolinsa perhetaustan ja peruskoulun rinnalla.

Toimien vaikuttavuudesta on vähän arviointitietoa

Harva NEET-nuoriin kohdennettu toimenpide on ollut kunnon vaikuttavuusarvioinnin kohteena. Siksi nykytietämyksemme siitä, mikä toimii ja miksi on edelleen suppea ja hajanainen. Ns. hyvistä käytännöistä on huomattavasti enemmän tietoa, mutta vaikka tämän tyyppisten muualla saatujen kokemusten pohjalta on saattanut kertyä mielenkiintoista tietoa, se ei täytä luotettavan tutkimuksellisen arviointitiedon jättämää tietoaukkoa.

Nykyinen lähestymistapa on liian kapea

Sekä hyvien käytäntöjen että tutkimuksellisten vaikuttavuusarviointien heikkous on siinä, että ne lähes poikkeuksetta keskittyvät yhteen ainoaan toimenpiteeseen, jota tarkastellaan ympäröivästä maailmasta eristyneenä ilmiönä. Toinen tähän kiinteästi liittyvä heikkous on se, ettei tarkastelu ulotu toimenpiteiden ketjutuksiin (siltä osin kuin sellaisia ylipäänsä käytännössä esiintyy). Toisin sanoen, olisi äärimmäisen tärkeää selvittää mitä toimenpiteitä kannattaa toteuttaa missäkin vaiheessa nuoren elämänkulkua ja toisaalta miten toimenpiteitä tulisi yhdistää tehokkaan kokonaisvaikutuksen saavuttamiseksi: mitä toimenpiteitä missä tilanteissa, missä järjestyksessä ja missä vaiheessa. Tällöin ei ole kyse pelkästään tietyn hallinnonalan toimenpiteistä vaan myös eri alojen hallinnoimista toimenpiteistä.

Konsortion johtaja Rita Asplund