Minimipalkkojen korotukset vievät heikosti koulutettujen työpaikat?

Kun pohditaan minimipalkkojen työllisyysvaikutuksia, keskustelu useimmiten rajoittuu nuoriin. Sama kapea näkökulma dominoi alan tutkimuskenttää. Tuoreessa yhdysvaltalaisiin aineistoihin pohjautuvassa NBER-työpaperissaan Grace Lordan ja Paul Neumark osoittavat, että minimipalkkojen korotusten vaikutukset heijastuvat voimakkaasti myös moneen muuhun työntekijäryhmään ja että tämä tapahtuu korotusten myötä voimistuvan automatisaation kautta. Tiivistäen heidän tuloksensa kertovat seuraavaa:

Minimipalkkojen korotukset kasvattavat automatisoitujen työtehtävien osuutta

Minimipalkkojen korotusten vaikutukset vaihtelevat merkittävästi toimialojen välillä. Niiden todetaan kohdistuneen erityisen voimakkaasti tehdasteollisuuteen ja siellä ikääntyviin, heikosti koulutettuihin työntekijöihin. Työllisyyden merkittävä heikkeneminen juuri tässä ryhmässä selittyy pitkälti sillä, että heidän työnsä on monesti suhteellisen helppo korvata koneilla. Merkille pantavaa on, että ikääntyvien alempi ikäraja kulkee 40 vuotta täyttäneiden kohdalla.

Työnsä menettäneillä työttömyys usein pitkittyy

Minimipalkkojen korotusten vauhdittaman automatisoinnin seurauksena työnsä menettäneiden työttömyys usein pitkittyy. Myös tämä vaikutus korostuu ikääntyvillä, tehdasteollisuudesta työttömäksi joutuneilla henkilöillä.

Toiset onnistuvat siirtymään muihin työtehtäviin

Minimipalkkojen korotusten vauhdittaman automatisoinnin myötä työnsä menettäneistä osa onnistuu pysymään työllisenä siirtymällä toisiin työtehtäviin ammattia vaihtamalla. Myös tältä osin heikosti koulutetut ikääntyvät erottuvat saman kohtalon kokeneista työtovereistaan: harvalla heistä on mahdollisuutta tai haluja jatko- tai uudelleenkouluttautua työelämässä pysymiseksi.

Minimipalkkojen korotusten vauhdittama automatisointi on nopeutunut

Vertailtaessa eri ajanjaksoille saatuja tuloksia kirjoittajat toteavat, että minimipalkkojen korotusten vaikutus töiden automatisointiin on voimistunut yli ajan.  He ajattelevat tämän voivan johtua monista seikoista kuten niistä, että työn automatisointi on muuttunut yhä helpommaksi ja että minimipalkat ovat jo saavuttaneet suhteellisen korkean tason. He jatkavat toteamalla, että tulos saattaa myös selittyä sillä, että heikosti koulutettujen ryhmä on vuosien varrella kutistunut muuttuen siinä määrin valikoiduksi, että pienikin minimipalkkojen korotus heijastuu voimakkaasti ryhmän työllisyyteen.

Yllä tiivistetyt tulokset ovat yllättävän samansuuntaiset kuin suomalaisille tehdasteollisuudessa työskenteleville palkansaajille saadut tulokset: teknologinen kehitys on vienyt työpaikkoja etenkin ikääntyviltä, heikosti koulutetuilta työntekijöiltä, joiden työttömyys on pitkittynyt kun heidän osaamistaan ei enää työelämässä kysytä (Asplund, Kauhanen ja Vanhala, 2015). Tämä pistää miettimään, selittyvätkö Yhdysvaltoja koskevat tulokset todellakin yksinomaan minimipalkkojen korotuksilla. Tällöinhän vaikutusten pitäisi olla suuremmat niissä osavaltioissa, joissa minimipalkkoja on korotettu kaikkein eniten. Mutta tällaista evidenssiä ei esitetä. Olisiko taustalla sittenkin ensisijaisesti ns. skill-biased technological change -ilmiö, jonka mukaan teknologinen kehitys heikentää etenkin heikosti koulutettujen työn kysyntää? Toki myös palkkojen tasolla ja kehityksellä on merkitystä mutta on vaikeaa kuvitella, että vaikutus rajoittuisi yksistään minimipalkkojen tasoon ja erityisesti niihin tehtyihin korotuksiin.

Konsortion johtaja Rita Asplund

Lähteet

Lordan, G. & D. Neumark (2017). People Versus Machines: The Impact of Minimum Wages on Automatable Jobs. NBER Working Paper No. 23667.

Asplund, R., Kauhanen, A. & P. Vanhala (2015). Ammattirakenteet murtuvat – Mihin työntekijät päätyvät ja miksi? ETLA B 268.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *