Koulutuksen määrä vs. laatu

Väestön koulutustason tiedetään olevan keskeinen kansantalouden ja siksi myös koko yhteiskunnan menestymiseen vaikuttava tekijä. Tästä on jo kohta kolmenkymmenen vuoden aikana kertynyt vahvaa tutkimuksellista näyttöä.

Vuosituhannen vaihteessa mielenkiinnon kohde alkoi kuitenkin enenevässä määrin siirtyä koulutuksen määrästä kohti sen laatua. Vuosien varrella on julkaistu useampia tutkimuksia, jotka selkeästi osoittavat, että talouskasvuun vaikuttaa saavutetun koulutustason rinnalla myös hankitun koulutuksen laatu. Pelkkä koulussa oleminen ei siis riitä. Lisäksi on kyse siitä, mitä koulussa oppii.

Koulutuksen laadun mittaaminen on haasteellinen tehtävä. Talouskasvun vauhdittajiin pureutuvassa tutkimuskirjallisuudessa koulutuksen laatua on mitattu lähinnä kognitiivisilla taidoilla. Tietoa tämän tyyppisestä osaamisesta on kasvututkimuksissa haettu kansainvälisistä arviointitutkimuksista, joissa selvitetään, miten nuoret hallitsevat erilaisia heidän tulevaisuutensa kannalta keskeisiä avaintaitoja. Näistä arviointitutkimuksista kaikkein tunnetuin on eittämättä PISA (Programme for International Student Assessment). Muita varsin tunnettuja tutkimuksia ovat lisäksi TIMSS (Trends in International Mathematics and Science Study) sekä PIRLS (Progress in International Reading Literacy Study).

Eri arviointitutkimuksien tietojen yhdistäminen järkeväksi ja luotettavaksi koulutuksen laatua eri maissa mittaavaksi aineistoksi on ollut suhteellisen pitkä prosessi, joka on edelleen kesken. Samalla kun koulutuksen laatua mittaaviin, osittain rinnakkain kehitettyihin aineistoihin on lisätty maita ja alueita, niin eri arviointitutkimusten tietojen yhdistämisessä käytettyjä menetelmiä on kehitelty yhä sofistikoidumpaan suuntaan.

Kehittyneet maat ovat alusta alkaen olleet luoduissa aineistoissa hyvin edustettuina. Suurin haaste on ollut kehittyvien maiden kattavuuden parantaminen. Laajin koulutuksen laatua mittaava aineisto lienee tällä hetkellä Maailmanpankin työpaperissa 8314 selostettu tietopankki, joka kattaa peräti 163 maata ja aluetta. Myös katettu ajanjakso on pitkä: 1965–2015 eli viimeiset 50 vuotta. Havainnot ovat joka viidenneltä vuodelta. Tosin näin pitkää aikasarjaa ei löydy kaikista maista mutta tietomäärä on silti vaikuttava. Itse asiassa Suomi on yksi kahdeksasta maasta, joiden osalta havaintosarja on kaikkein kattavin eli sisältää tietoa yhteensä 11 havaintovuodelta.

Toivottavasti nämä saavutukset koulutuksen laadun mittaamisen saralla innostavat myös suomalaisia kiinnostumaan koulutuksen talouskasvun vaikutuksien tutkimisesta. Lopultakin, on tässä yhteydessä hyvä tarkentava lisäys. Huolen aihetta ja tutkimisen tarvetta näyttää olevan, koska Suomen toisen asteen koulutuksen laadun tasaisessa nousussa näyttää vuosituhannen vaihteessa tapahtuneen selkeä katkos.

Konsortion johtaja Rita Asplund

Lähde

Altinok, N., N. Angrist & H.A. Patrinos: Global data set on education quality (1965-2015). World Bank Group, Policy Research Working Paper 8314. January 2018.