Kolme havaintoa maahanmuuttajista ja toimeentulotuesta

Tutkin vuonna 2016 valmistuneessa tutkimuksessani pitkittäisotteella maahanmuuttajataustaisia helsinkiläisiä toimeentulotuen asiakkaita vuosina 2006–2011. Tässä kolme huomiota, jotka tein maahanmuuttajien toimeentulotuen tarpeesta kyseisten vuosien aikana.

1. Pakolaistaustaisten palkka ei riittänyt elämiseen

Siinä missä kantaväestön edustajat ja omaehtoisesti Suomeen tulleet maahanmuuttajaryhmät tarvitsivat viimeisenä tarkasteluvuonna enää harvoin toimeentulotukea ansiotulojaan täydentämään, pakolaistaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa toimeentulotukea tarvitsevien määrä oli merkittävästi suurempi.

Tilanne oli huolestuttavan usein sama myös niillä pakolaistaustaisilla maahanmuuttajille, jotka työskentelivät päätoimisesti: heidän palkkatasonsa ei pitkälläkään aikavälillä tarkasteltuna riittänyt nostamaan heitä toimeentulotuen tarpeesta. Pakolaistaustaiset maahanmuuttajat ovat yleensä keskimäärin heikommin koulutettuja kuin esimerkiksi EU-alueelta ja muista länsimaista Suomeen tulleet henkilöt.

Tästä huolimatta tutkimustulos antaa viitteitä myös työmarkkinoiden prekarisaatiosta. Prekarisaation keskeinen piirre on juuri epävarmat työsuhteet ja työntekijöiltä vaadittu joustavuus, joiden voidaan katsoa aiheuttavan toimeentuloon liittyviä ongelmia kuten rahatulon epäjatkuvuutta ja työssäkäyvien köyhyyttä. Etenkin pakolaistaustaisten maahanmuuttajien onkin myös muissa tutkimuksissa havaittu työllistyvän muita maahanmuuttajaryhmiä herkemmin heikosti palkatuille aloille ja epävarmoihin työsuhteisiin.

2. Parisuhteessa elävät tarvitsivat harvemmin toimeentulotukea

Puolisolla on keskeinen rooli maahanmuuttajan toimeentulotuen tarpeesta irrottautumisessa. Yhteys oli vahvimmillaan silloin, kun puoliso oli Suomen kansalainen, mutta myös ulkomaalainen puoliso vähensi toimeentulotuen tarvetta merkittävästi. Vastaavasti parisuhteessa elävät kuuluivat selvästi harvemmin pienituloiseksi luokiteltuun asuntokuntaan (eli elivät nk. köyhyysrajan alla) kuin sellaiset maahanmuuttajat, joiden kotitaloudessa oli vain yksi aikuinen.

Lisää tietoa kuitenkin tarvitaan niistä syistä, jotka selittävät puolison tärkeää roolia saaduissa tuloksissa. Taloudellisen toimeentulon näkökulmasta tarkasteltuna voidaan kysyä, riittääkö Suomessa ylipäätään pelkän toisen aikuisen työssäkäynti (monille kulttuureille ominainen nk. breadwinner model) vai tarvitseeko molempien työllistyä, jotta perhe voisi tulla omillaan toimeen. Mikä on lasten rooli tässä yhteydessä?

3. Työkokemus Suomesta lyhensi tuen tarvetta

Tutkimuksestani kävi myös ilmi, että mitä enemmän maahanmuuttajalle oli tutkimuksen tarkasteluvuosien aikana karttunut työkokemusta Suomessa, sitä lyhytkestoisempaa oli hänen taloudellisen tuen tarpeensa. Vaikka saatu tulos kuvastaa kohdemaassa hankitun työkokemuksen tärkeyttä, ei kyseisen aineiston pohjalta kuitenkaan voida vastata kysymykseen siitä, millä lailla niin kutsutut sisääntuloammatit vaikuttavat yksilön urakehitykseen ja ovatko nämä vaikutukset erilaisia eri ammattiryhmiin kuuluvien maahanmuuttajien keskuudessa.

Tähän pyritään vastaamaan yllä esitetyn tutkimuksen tulosten pohjalta syksyllä 2016 tietokeskuksessa käynnistyneessä SHIFT-projektissa (Societal Support and Human Capital in Immigrant Integration and Finnish Labor Market Transitions), joka toimii Suomen Akatemian STN-rahoituksella osana Polkuja työhön -hanketta.

Anu Yijälä toimii Helsingin kaupungin tietokeskuksessa tutkijana ja Polkuja työhön -hankkeen maahanmuutto-osiosta vastaavan projektin projektipäällikkönä.