Haaveissa töitä vastaanottorahan sijaan

Turvapaikanhakijat haaveilevat töistä vastaanottorahan sijaan

“Olen pahoillani heidän [suomalaisten veronmaksajien] puolestaan, koska he eivät ole vastuussa. Miksi heidän pitäisi maksaa? Toivoisin, että suomalainen järjestelmä muuttuisi. Antakaa meidän [turvapaikanhakijoiden] tehdä jotakin vastaanottorahan ansaitsemiseksi.”
Adnan, 48, 2015

Työstä saatu palkka olisi mieluisampi kuin veronmaksajien kustantama vastaanottoraha. Näin vastasivat monet turvapaikanhakijat Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja Polkuja työhön -hankkeen tutkimuksessa. Tutkimus kartoitti turvapaikanhakijoiden työllistymisodotuksia ja kokemuksia tilanteesta, jossa he ovat saapuneet uuteen maahan, mutta eivät tiedä, voivatko jäädä sinne. Sitä varten haastateltiin 22:ta koulutettua, ammatti- ja englanninkielentaitoista irakilaista turvapaikanhakijaa.

Tämä etuoikeutettu ryhmä ei ainakaan toiveiltaan näytä poikkeavan suomalaisista. Nämä ihmiset haaveilevat työpaikasta, perheen perustamisesta ja rauhassa elämisestä. Vaikka irakilaiset tulevat maantieteellisesti ja kulttuurisesti kaukaa, monet olivat valinneet Suomen yhteisen arvomaailman takia:

“Tunnen kuuluvani sinne, missä on demokratiaa ja vapautta.”
Moses, 33, 2016

Löytävätkö uudet ja innokkaat tulijat paikkansa Suomen työmarkkinoilla?

Korkeasta työmotivaatiosta huolimatta useimmat turvapaikanhakijat näyttävät tarvitsevan kipeästi kulttuuriin ja työhön sopeuttavia toimenpiteitä, sillä suomalaisiin tapoihin ja työkulttuuriin perehdyttäminen ei käy käden käänteessä. Sekä lähtömaassa että matkan aikana koetut äärettömän rankat kokemukset ovat jättäneet jälkensä ihmisiin. Heidän työkykynsä palauttamiseksi voidaan tarvita huomattaviakin panostuksia esimerkiksi pitkittyneen stressin ja traumojen hoitamiseen. Sekä yksilön että yhteiskunnan etujen mukaista olisikin tukea Suomeen jääviä mahdollisimman monipuolisesti.

Tehokkainta olisi tarjota palveluja tulokkaan omalla kielellä, oman kulttuurin edustajan välittämänä. Tärkeätä olisi siis hyödyntää jo Suomessa pidempään asuneita maanmiehiä ja -naisia. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä toimettomuus passivoi ja masentaa ihmisiä, joille oman leivän ansaitseminen on kunnia-asia.

Onko vaarana, että tulijat opetetaan passiivisiksi sosiaalitukien vastaanottajiksi?

Tulijoiden onnistunut psykologinen ja taloudellinen integraatio on paljolti myös vastaanottavan yhteiskunnan käsissä. Mikäli työn saamista ei helpoteta, voivat tulokkaan mahdollisuudet toimeentuloon olla yhteiskunnan tarjoamien sosiaalitukien varassa. Ironista kyllä, tutkimukseen osallistuneet kuvailivat turvapaikanhakuprosessissa ainoastaan vastaanottorahaan nostamista sujuvaksi ja helpoksi:

“Se on niin helppoa, ei mitään ongelmaa [vastaanottorahan lunastamisessa]. Niin, niin helppoa.”
Omar, 32, 2016

On tärkeää muistaa, etteivät tulijat ole tottuneet minkäänlaisiin sosiaalitukiin Irakissa. Vastaanottorahoilla eläminen koettiin syyksi kantaväestön negatiiviseen suhtautumiseen turvapaikanhakijoita kohtaan. Se myös heikensi haastateltujen itsetuntoa. Tuilla eläminen koettiin kuitenkin väliaikaiseksi hätäratkaisuksi, kunnes työpaikka löytyy. Muutamat osallistujat myös toivoivat voivansa maksaa jo saamansa tuet takaisin yhteiskunnalle saatuaan töitä Suomesta.

Valitettavan usein näyttää kuitenkin olevan niin, että polut työhön ovat monen mutkan takana. Suomeen tullessa työluvan saaminen kestää 3–6 kuukautta, mutta vaikeudet eivät kuitenkaan usein pääty tähän: jopa pankkitilin avaaminen on usein yllättävän monimutkainen prosessi, yrityksen perustamisesta puhumattakaan.

Kysymys päättäjille kuuluukin: Miten pääsisimme tilanteeseen, jossa tulijoille voisi tarjota tukea ja mahdollisuuksia ansaita itse oma toimeentulonsa jossakin muodossa, niin kauan kuin heillä vielä on kipinää aloittaa uusi elämä kaikista kokemistaan vastoinkäymisistä huolimatta?

 

Anu Yijälä toimii Helsingin kaupungin tietokeskuksessa tutkijana ja Polkuja työhön -hankkeen maahanmuutto-osiosta vastaavan projektin projektipäällikkönä. Maria Nyman on Helsingin kaupungin tietokeskuksessa projektitutkijana ja haastattelee tällä hetkellä eri taustaisia maahanmuuttajia Polkuja työhön-hankkeen SHIFT-projektia varten.

Tutkimus: Anu Yijälä & Maria Nyman​: Living in limbo. Qualitative case study of skilled Iraqi asylum seekers in Finland.