Epäedullisia koulutus- ja työelämäpolkuja kannattaa ehkäistä viimeistään peruskouluiässä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen syntymäkohortti 1987 -pitkittäistutkimus seuraa samana vuonna syntyneitä nuoria. Sitä varten kerättyjen rekisteriaineistojen avulla voi tarkastella nuorten yhteiskuntaan kiinnittymistä vuorokauden tarkkuudella. Näin tarkastellen selviää, että yhtenä päivänä töissä oleva ei välttämättä jätä seuraavana päivänä merkkiään mihinkään rekisteriin.

Tilastokeskus sen sijaan tilastoi henkilön vuoden pääasiallista toimintaa vuoden viimeisen viikon toiminnan perusteella. Esimerkkimme yllä osoittaa, että yksilötasolla yhteiskuntaan kiinnittymistä tulee tarkastella pitkittäisesti. Lisäksi kiinnittymistä mitattaessa on päätettävä, mikä määrä työssäkäyntiä tai opiskelua riittää koko kuukaudelle tai koko vuodelle, jos tällaisia yleistyksiä tehdään. Yhteiskuntaan kiinnittymisen määritteleminen ei ole ongelmatonta.

Osana Polkuja työhön -hanketta olemme tutkineet Suomessa vuonna 1987 syntyneiden (n = 59 476) varhaisen aikuisuuden polkuja kahdeksan vuoden ajalta, vuosina 2005–2012. Näille 96 kuukaudelle yhdistimme useasta rekisteristä tiedon heidän työmarkkinastatuksistaan huomioiden kuukauden sisällä yhteenlaskettuna vähintään kymmenen vuorokauden mittaiset jaksot. Näistä piirsimme jokaiselle sekvenssin tai eräänlaisen rekisterielämänviivan, joita analysoimme ja ryhmittelimme klusterointimenetelmin.

Varhainen aikuisuus on monimuotoinen, mutta vakaa

On yllättävää, miten vakaita nuorten varhaisen aikuisuuden polut suurella osalla ovat. Tämä pätee niin edullisiin kuin epäedullisiinkin polkuihin.

Suurin osa nuorista jatkaa opintojaan toisen asteen jälkeen, hieman pienempi osa siirtyy samassa kohtaa työelämään. Loput nuorista, noin joka neljäs, on joko ollut hankaluuksissa työllistyä, perheellistynyt varhain, on pätkätyöttömänä tai ei jätä jälkiä käytettyihin rekistereihin osassa seuranta-aikaa tai lainkaan. Osa puuttuvasta tiedosta selittyy ulkomailla asumisella. Puuttuvan tiedon osuus vakiintuu noin kymmenesosaan, mutta tieto puuttuu jatkuvasti noin kolmella prosentilla.

Työttömyyspoluilla on nuorista neljä prosenttia. Yhtenäinen jatkuva työttömyys ei ole kovin yleistä, vaan työttömyys yleensä vaihtelee työssäkäynnin tai toimeentulotuen kanssa, mutta ei molempien kanssa. Tällainenkin kahden tilan välinen vaihtelu näyttää jatkuvan työttömyysryhmissä vakaana vuosien ajan.

Yhteiskuntaan kiinnittyminen on vahvasti ylisukupolvista

Varhaisen aikuisuuden polkujen juuret ovat lapsuudessa. Vanhempien alhainen koulutustaso, vanhempien ero ja heidän vaikeutensa työmarkkinoilla 1990-luvun laman aikaan tai alkaen siitä yhdistyvät voimakkaasti vuonna 1987 syntyneiden nuorten epäedullisiin polkuihin.

Yhtenä lapsuuden ja myöhemmän hyvinvoinnin yhdistävänä mekanismina on perhetaustan vaikutus lapsen menestykseen peruskoulussa. Mitä heikompi menestys peruskoulussa, sitä vaikeammalta näyttää pääsy koulutus- tai työelämäpoluille.

Epäedullisia varhaisen aikuisuuden polkuja on tehokkainta ehkäistä viimeistään peruskouluiässä. Myöhemmällä iällä vaikeilta urilta on vaikea poiketa.

Pasi Haapakorva, tilastotutkija, THL