Avoimien työpaikkojen ja työttömien kohtaamattomuus heijastaa osaamisvajetta

Vanhat totuudet eivät enää päde

Työmarkkinoilla esiintyy samanaikaisesti avoimia työpaikkoja ja työttömyyttä. Tilanteen on perinteisesti katsottu johtuvan epätäydellisestä informaatiosta. Se, että työpaikat (työnantajat) ja työntekijät löytävät toisensa, vie oman aikansa. Siksi työttömyys kasvaa, kun avoimien työpaikkojen määrä vähenee taloudellisen tilanteen heikentyessä. Kun talous vahvistuu, kehitys on päinvastainen.

Alan empiirisissä tutkimuksissa on kuitenkin ajoittain pohdittu sitä, johtuuko työttömyys todellakin ensisijaisesti työnhakijoiden ja työtä tarjoavien työpaikkojen epätäydellisestä informaatiosta. Vai onko pikemmin kyse pahentuvasta kohtaanto-ongelmasta varsinkin, kun avoimien työpaikkojen kasvu ei näytä juuri alentavan työttömyyttä? Kysymys on aiheellinen, koska politiikkasuositukset ovat erilaisia työttömyyden taustalla ensisijaisesti vaikuttavasta ilmiöstä riippuen. Jos työttömyys aiheutuu pääosin epätäydellisestä informaatiosta, sitä voidaan tehokkaasti lieventää auttamalla työttömiä uuden työn etsinnässä sekä kannustamalla heitä etsimään työtä. Mikäli työttömyyden taustalla on ennen kaikkea se, että työnhakijoiden osaaminen ei vastaa työmarkkinoiden kysyntää, työttömien pakottaminen tehokkaampaan työn etsintään ei yksin vähennä työttömyyttä.

Uudet tutkimustulokset perustuvat kuukausitasoisiin pitkittäistietoihin

Tuore ruotsalainen tutkimus antaa kohtaanto-ongelman ratkaisevalle roolille lisää tukea. Siinä myös todetaan, että kohtaanto-ongelma on muuttumassa pysyväksi ilmiöksi nykypäivän työmarkkinoilla.

Tutkimuksessa hyödynnetään yksityiskohtaista rekisteriaineistoa: julkisen työvälityksen kunnittaisia pitkittäistietoja kuukausitasolla. Aineisto kattaa Ruotsin kaikki 90 paikallista työmarkkina-aluetta, joista kukin muodostaa varsin itsenäisen työssäkäyntialueen. Tarkasteltu ajanjakso on pitkä kattaen kaikki kuukaudet vuoden 1992 tammikuusta vuoden 2011 joulukuuhun asti.

Laajan aineistonsa avulla tutkijat selvittävät, miten työttömien palkkaaminen ja avoimien työpaikkojen täyttäminen kuukauden aikana ovat yhteydessä työttömien ja avoimien työpaikkojen kokonaismäärään kuukauden alussa ja toisaalta kuukauden aikana työttömäksi rekisteröityjen työnhakijoiden sekä avoimeksi ilmoitettujen työpaikkojen määrään eli ns. sisävirtaan. Oletetaan siis, että niin määrällä (kuukauden alussa) kuin myös sisävirralla (kuukauden aikana) on merkitystä.

Työttömien määrä ei juuri vaikuta avoimien työpaikkojen täyttymiseen

Tutkimuksen päätulos on se, että työttömien ja avoimien työpaikkojen yhtäaikainen esiintyminen ei johdu ensisijaisesti hitaasti kulkevasta informaatiosta vaan kohtaanto-ongelmasta, joka on nykypäivän työmarkkinoilla muuttunut pysyväksi ilmiöksi. Tämä kehitys näyttää tutkimustuloksien valossa johtuvan siitä, että avoimien työpaikkojen täyttäminen ja työttömien palkkaaminen ovatkin kaksi täysin erillistä prosessia. Toisin sanoen, ne eivät kytkeydy toisiinsa perinteisesti ajatellulla tavalla.

Toki avoimien työpaikkojen kasvu parantaa työttömien mahdollisuuksia työllistyä mutta vaikutuksen todetaan olevan yllättävän heikko: työttömiä työnhakijoita palkataan vain hyvin pieneen osaan avoimista työpaikoista. Siksi avoimet työpaikat eivät täyty nopeammin työttömyyden noustessa.

Avoimet työpaikat täyttyvät pikemmin jo työelämässä olevilla eli sellaisilla, joilla on jo työpaikka. Tutkijoiden mukaan tämä viittaa siihen, että työttömien mahdollisuudet kilpailla avoimista työpaikoista ovat usein heikot. Tarjontapuolella tähän vaikuttaa tyypillisesti vääränlainen tai puutteellinen osaaminen ja kysyntäpuolella monesti palkkajäykkyydet.

Konsortion johtaja Rita Asplund

Lähde: Nils Gottfries & Karolina Stadin. The Matching Process: Search or Mismatch? CESifo Working Paper Series No. 6300. Posted: 16 Feb 2017.