Polkuja työhön on Suomen Akatemian strateginen tutkimushanke, joka toteutettiin Suomessa vuosina 2016–2019. Se selvitti, mitä uusien työelämätaitojen hankkimiseen tarvitaan ja kuinka teknologiset muutokset ja tuotannon siirtäminen ulkomaille muokkaavat olemassa olevia ammattirakenteita. Nuorten koulu- ja tutkintovalintojen lisäksi uudistukset kohdistuvat aikuiskoulutukseen ja ammatilliseen kuntoutukseen.
Polkuja työhön -projektin tavoitteena oli kerätä työelämän muutoksista paikkansapitävää tietoa, jota päättäjät voisivat käyttää päätöksenteon tukena konkreettisia ratkaisuja etsiessään. Hanke keskittyi osaamisen kehittämiseen liittyviin haasteisiin, joita suomalainen työikäinen väestö kohtaa.
IT-taitojen taso on pidettävä korkeana sukupuolesta riippumatta
Teknologisen kehityksen nopeutuminen ja globalisaation syveneminen on asettanut nuorten ja aikuisten digitaidoille uusia vähimmäistavoitteita. Erityisesti informaatio- ja kommunikaatioteknologia (ICT),robotiikan ja tekoälyn kehitys muuttavat olemassa ammattirakenteita merkittävästi.
Pelkkä Microsoft Office -paketin hallinta ei enää riitä vastaamaan muuttuneisiin ammattien tehtäväsisältöihin. IT-taidot vaikuttavat aiempaa vahvemmin nuorten ammatinvalintaan ja työelämään sijoittumiseen. Työikäiset kansalaiset puolestaan joutuvat päivittämään ja laajentamaan taitojaan jatkuvasti.
Digivalmiuksien kehittäminen on elinikäinen projekti, jossa on kuitenkin suuria sukupuoleen ja koulutusvalintaan liittyviä eroja. Miesten digitaaliset käyttötottumukset ovat lähtökohtaisesti monipuolisemmat kuin naisten, mistä johtuen he ajautuvat helpommin teknistä osaamista vaativille aloille.
Siinä missä miehiä kiinnostaa itse teknologia, monille naisille teknologia on väline tietyn tavoitteen saavuttamiseen. Miehille kertyy positiivisten asenteiden ansiosta enemmän digikokemusta, ja kouluaikoina syntyneet tasoerot ja sukupuolittuneet opintoalavalinnat jatkuvat aina työelämään saakka.
Jotta digitaalisten valmiuksien kasaantuminen tietylle ryhmälle voidaan välttää, digitaalisia käyttökokemuksia on laajennettava ja monipuolistettava kaikilla koulutustasoilla. Suomessa työelämän sukupuolijakauma on jyrkkä, mutta sitä voidaan muuttaa vähä kerrallaan oppilaitoksista aloittamalla. Miehet ja naiset tulisi saada astumaan omalle epämukavuusalueelle ja tutustumaan vastakkaiselle sukupuolelle tyypillisiin oppiaineisiin.
Jotta oppimiskokemukset olisivat mahdollisimman positiivisia, tulisi tunneilla olla läsnä riittävä määrä apuopettajia. Näin he voisivat puuttua havaittuihin oppimisvaikeuksiin välittömästi ja välttää oppilaiden turhautumisen ja muut teknologiaan kohdistuvat negatiiviset kokemukset.
Aikuiskoulutus auttaa työelämässä pysymiseen
Muuttuvien digitaalisten osaamisvaatimusten lisäksi työtekijät kohtaavat uransa aikana tilanteita, jotka saattavat syöstä heidät pois työmarkkinoilta. Pitkät poissaolot esimerkiksi terveysongelmien takia vaativat usein ammatillista kuntoutusta ennen kuin henkilö voi löytää uuden paikan työelämästä.
Aikuiskoulutustuen tarkoitus on muutenkin edistää uudelleen kouluttautumista ja ammatinvaihtoa. Tukea myönnetään työssäkäyville aikuisopiskelijoille, jotka ovat työelämässä vähintään kahdeksan vuotta ja viimeisimmässä työsuhteessa vähintään vuoden. Opintovapaata on hyödynnetty vaihtelevalla menestyksellä matalasti koulutettujen työtekijöiden keskuudessa, mutta heidän tulotasonsa on pääsääntöisesti noussut koulutusjakson jälkeen. Toisaalta aikuiskoulutuksella on myös tapana kasautua, kun siihen ottavat osaa jo ennestään korkeasti koulutetut henkilöt.
Aikuiskoulutustukea saavat työntekijät käyttävät tavallisesti ajan aiempaa korkeamman koulutustason tutkinnon suorittamiseen. Kokonaan ammattia vaihdetaan opintojakson jälkeen harvemmin. Aikuiskoulutustuen avulla kuitenkin suoritetaan monenlaisia opintoja ja tukea saava ryhmä on mahdollisimman heterogeeninen.
Se, riittäkö aikuiskoulutustuki auttamaan Suomea sopeutumaan tuleviin ammattirakenteiden muutokseen, jää vielä nähtäväksi. Siitä ollaan kuitenkin yksimielisiä, että tukipalvelut tulisi kohdentaa ryhmille, joiden työllisyyttä ammattirakenteen muutokset eniten uhkaavat.
Tavoitteena hyvinvoivat työntekijät
On kiistämätön tosiasia, että väestö vanhenee. Syntyvyyden lasku kuitenkin johtaa samalla siihen, että tulevaisuuden työtekijöitä on luvassa entistä vähemmän. Hyvinvointivaltion toiminnan rahoittaminen verotuloilla vaikeutuu eikä Suomella ole varaa jättää nuoria työelämän ulkopuolelle. Siksi nuorten kouluttautumiseen ja heidän hyvinvointiinsa on Polkuja työhön -projektin mukaan kiinnitettävä huomiota jo nyt.
Oppivelvollisuusiän korottaminen 18 ikävuoteen on yksi käyttöön otetuista keinoista, ja toinen tavoite on parantaa opiskelijoiden jaksamista. Hyvä koulumenestys ja riittävä opintojen pituus edistävät vahvojen työmarkkinoiden syntymistä. Toisen asteen tutkinto on vähintä, mitä tulevaisuuden työvoiman tulee saavuttaa.
Nuorten koulutustasoon kuitenkin vaikuttavat edelleen vahvasti vanhempien työura – katkonaiset työkokemukset ja pitkät poissaolot työelämästä vaikuttavat negatiivisesti perheen nuorten asenteisiin työmarkkinoita kohtaan.
Kotimaisen työvoiman kouluttamisen lisäksi tulevaisuuden työmarkkinoiden on otettava maahanmuuttajaväestö paremmin huomioon. Suomalaiset työnantajat on saatava näkemään ulkomaalaistaustainen osaaminen tärkeänä pääomana. Vaikka työkielenä ei olisi suomi, voivat maahanmuuttajat tuoda monia hyviä ratkaisuja tulevaisuuden osaajapulaan.
Tulevaisuuden työmarkkinat ovat monella tapaa nykyistä yhdenvertaisemmat, ja resurssit on kohdistettava hyviin tekijöihin. Hyvä pohja, jatkuva tuki ja mahdollisuus uudelleen kouluttautumiseen ovat erinomaisia polkuja työhön riippumatta siitä millaisia teknologisia ja muita haasteita tulevaisuus tuokaan tullessaan.